Harrastuspostaus!

Lähiaikoina sain idean et voisin vihdoin useammankin pyynnön jälkeen tehdä sen harrastuspostauksen. En kuitenkaan ihan sellasta lyhyttä esittelyy aijo kirjottaa et "joo alotin yleisurheilun sillon ja oon harrastanu näin ja näin monta vuotta hyvät ja huonot puolet plaaplaa.." , en, koska yleisurheilu on mulle niin suuri osa mun elämää et siitä vois helposti kirjottaa useammanki pitkän postauksen! En sen koommin suunnitellu tätä tekstiä vaan kirjotin asioista siinä järjestyksessä kun tuli mieleen juttuja. Mulla on kans taipumus innostuu kirjottamisessa et yritän kuitenkin pitää tän niissä mitoissa et jaksaisitte lukea.. :) Oon myös pahoillani ettei ihan tuu kirjakieltä mut tällä tavalla on musta luonnollisinta kirjoitella!

...
Tässä kuvassa ollaan mää ja Eppe jonkun maastojuoksuviestin jälkeen :D Nauran aina koska näytän ihan jotlain syöpäpotilaalta ja muutenkin ollaan niin kaikkemme antamia xD

Tänä vuonna kun täytin 16 vuotta niin tuli 10 vuotta täyteen siitä kun ekan kerran menin NoU:n yleisurheilukouluun. Tapasin siellä mun nykyisen parhaan kaverin Ellinooran! Hassua et oon Epenkin tuntenut jo siitä lähtien. Meistä tais aika välittömästi tulla kavereita :) Muistan vieläki ku reenejä oli 2 viikossa, maanantaina lajiharjoituksia ja sit keskiviiikkona leikkimieliset kisat. Oikeissa kisoissa en vielä käyny tietenkään :D Ja harrastaminen muutenki 6 -8-vuotiaaksi oli sellasta leikkiä enemmänkin, ja ala-aste aikoina mulla oli myös paljon muita harrastuksia. Soitin pianoa ja tanssin balettia enimmäkseen, mut myös jazzia, nykäriä ja steppiä. Muistan kun ajattelin sillon et yleisurheilu on poikien harrastus ja tanssin sen takia et se vois tyttömäisyydellään tasata vähän eroja haha!

En oikeen muista milloin aloin virallisesti kisaileen enemmän, mut varmaan siinä 10-vuotiaasta tähän päivään oon niin monen Suomen yleisurheilukentän testannu että ei pienintäkään toivoa et muistaisin niistä ees osan! Kisaaminen ei oikeestaan oo ikinä jännittäny mua sillee ihan hirveesti. Enemminkin oon tykänny siitä tosi paljon ihan ekoista kisoista lähtien! Tykkäsin tehä paljon eri lajeja kuulasta korkeuteen, mut pitkiä matkoja vihasin yli kaiken!:D Tai siis, pitkiä ja pitkiä, sillon yli 600m juoksut oli mulle tosi kovia paikkoja. Silti mä aina niitä päädyin juokseen  ja aina välillä pakotin itteni juokseen koska halusin kohdata mun "pelkoja" :D Mun ekoissa SM-viesteissä alotin 800m viestin. Muistan vieläkin kuinka hurjasti mää jännitin ja juoksin lopulta tosi hyvin!

Viestijuoksut on muutenki ollu mun lemppareita ihan ekoista piirinmestaruusviesteistä. Yleisurheiluahan pidetään tosi yksityislajina ja sitähän se on mut on siinä myös se joukkuepuoli! Tai seurapuoli siis. Viesteissä on vaan aina ihan huikee oma zemppinsä ja juoksukin kulkee ihan eritavalla! Viime kesänä SM-viesteissä meillä oli tosi huikee joukkue 300m viestissä ja jäätiin finaalistakin vaan joku pari sadasosaa. Jos en ois koskaan alottanu yleisurheilua niin oon ihan varma et oisin valinnu jonkun joukkuelajin. Aina välillä ärsyttää ku yussa (yu=yleisurheilu) on ainoostaan itse vastuussa kaikesta :D Varsinkin paineiden alla, kun tietää, et se on ainoastaan susta kiinni kuin hyvin juokset, hyppäät, aidot, heität mitä teetkään. Toisaalta paineen alla ainakin mää pystyn aina parhaimpaani! Jos menee huonosti se on pakko olla omassa tekemisessä, etkä sää voi syyttää joukkuekavereita, koska ne ei osallistunu sun suoritukseen. Viesteissä tää on ihan erilailla ja siks tykkäänki myös niistä! Mut en mä valita, koska sillon kun menee hyvin nii voi olla nimenomaan itsestään ylpeä. Ja tietty valmentajasta ja kannustajista jne, mut kuitenki sää sen suorituksen teit. Ehkä senkin takia oon tässä lajissa jaksanu niin pitkälle, koska se itsensä voittaminen on niin ihana tunne ja tosi motivoiva. Musta tuntuu et oon myös oppinu hirveesti itsestäni ja omista ominaisuuksista kilpailessani muita ja varsinkin itteeni vastaan. Sen asian meinaan oppii tosi nopeesti kilpaillessa että et sää aina niitä muita lähtöviivalla olevia vastaan kilpaile vaan nimenomaan itseäs. Oon myös oppinu tunteen ja hallitseen omaa kroppaa ja kuunteleen sitä!

Yleisurheilijoita voidaan ehkä pitää itserakkaina tai itsekeskeisinä mut mun mielestä tässä lajissa ainaki meijän ikäluokassa kaverit oikeesti kannustaa toisiaan ja on aidosti onnellisia toisen ykkössijasta vaikka ite oiskin just se kakkonen. Tottakai on poikkeuksia mut sanotaan et ainakin mun ikäluokassa mun kaveripiirissä on tosi kiva henki kisoissa! Tästä päästäänkin siihen et oon tosi kiitollinen kaikista kavereista joihin oon yleisurheilun kautta tutustunut ja toivottavasti tuun tututstuun vielä moneen muuhunkin :) On ihan erilaista kisailla toista vastaan ja tutustua sitä kautta kun vaikka esim. koulussa jos osaatte kuvitella eron. Mua harmittaa ku Suomi ei pärjää niin hyvin yu:ssa et se ei oo kovin suosittu laji täällä päin maailmaa mut se toivottavasti tulee muuttumaan!!

Niinku sanoin jo aikasemmin oon tykänny tosi monista lajeista mutta pituushypystä muodostu se mun laji. Ehkä siks kun tykkään juosta ja hyppiä hehe. Pienenä jo ajattelin et pituushyppääjät on nii cooleja, varsinki ku ne tekee alastulon ja hiekka lentää :D Tällä hetkellä mun ennätys on 543 ja olin sillä halli SM:eissä 8.! Mullon kauheet halut ens kesänä hypätä 550 paremmalle puolelle, ja sen takia nyt reenataankin. Jos mun pitäis joku unelma yu:n suhteen sanoo niin tällä hetkellä ois unelmien täyttymys päästä nuorten Suomi-Ruotsi-maaotteluun!! Pidemmälle en osaaa enkä haluu suunnitella, nelisen vuotta sitten olin vielä ihan täysin varma siitä, että kun lukio alkaa lopetan yu:n ja keskityn kouluun. No, tässä sitä ollaan menossa lukioon ja lopettamisesta ei oo tietookaan! :D Hassusti tää aika vaan kuluu... Yusta on kasvanu osa elämää ja tällä hetkellä en haluis lopettaa, en vaikka jalat jouduttais amputoimaan. Jatkaisin pyörätuolipituushyppyä! :D
Pituus on vaan semmonen laji joka tulee mulla tosi luonnostaan ja sen tekniikassa on tarpeeks haastetta.

Mää en millään muista vuosia mut yhessä kohtaa ala-asteen lopuilla tuli semmonen olo et kaikki aika menee oikeesti treeneihin. Tanssista oli helposti 6 treeniä viikossa, piano kerran viikossa ja sit yu, 3-4 kertaa. Mulla oli silti 9,6 keskiarvo, aina välillä mietin että miten mä oikein onnistuin! Jokaisessa terveystarkastuksessa 4-6. luokkaan kouluterveydenhoitaja kauhisteli mun alipainoo ja treenimääriä ja anto kaiken maailman ravitsemusohjeita ja nii edellee. Okei, nyt ku kattoo vanohja kuvia niin olin mää aika laiha mut siihen aikaan pidin itseäni ihan normaalina urheilijatyttönä. Aika turhaan mun syömistäkin tarkkailtiin, mä oon aina syöny tosi hyvin ja mitään anoreksiaan viittavaa en vois koskaan kuvitellakaa sen olleen. Reenasin vaan niin paljon et jotain piti lopettaa! Päätös oli aika vaikee, ja lopulta tanssiminen loppu ihan kokonaan, siitä oli tullu ihan kummallisia selkäkipujakin. Niin mä aloin keskittyä yleisurheiluun oikein kunnolla ehkä 13-vuotiaana. Myöhemmin 2/3 tutkinnona jälkeen lopetin myös pianon soiton. Ikävöin kyllä iha rehellisesti sanoen molempia mut pianoo voin onneks vielä soitella kotona. Ja kuuden vuoden tanssiharrastus anto mulle itsevarmuutta, keskivartalon kannattelua ja paljon kärsivällisyyttä! Ei oo menny hukkaan mikään vuosi mun harrastuksista jos multa kysytään. Oon tosi kiitollinen mun vanhemmille et ne on tukenu mua kaikissa mun harrastuksissa ja tukee edelleen yleisurheilussa. Toivottavasti pääsen vielä joskus tanssahteleen nyt kun selkäkin on jo paremmassa kunnossa!!

Selkä. Tanssin lopettamisen jälkeen sinne diagnisoitiin parantumaton vamma, jonka kanssa oon oppinu elään jo parin vuoden ajan. Se tuli niin yllättäin, äiti vaan passitti mut magneettikuvauksiin kun kuvailin sille tosi outoja tuntemuksia mitä mun alaselässä tuntu. Kipua, puutumista ja sellasta outoo tunnetta et ihan niinku sen sisällä valuis jotain kuumaa nestettä. Diagnoosi olikin sit vähän vakavampi ku kukaan ois odottanu ja kun matikan tunnilla sitä luin tekstarista nii en tienny mitä ajatella. Jouduin opetteleen juokseen ihan uudestaan ja mun oli pakko pitää hyvää ryhtiä joka paikassa! Muuten seuras kauheeta kipua. Yks kausi meni just sen takia ihan päin metsää! Ei enään ikinä taaksetaivutuksia tai korkeushyppyä..  Muistan kun ihan alussa kun tää vamma selvis oli hämärää et kannattaako mun ees enään ikinä hypätä pituutta, koska siinä tulee aika kova tärähdys kuitenkin selkärankaan. Muistan kuinka paljon mä itkin! Itkin ja tajusin kuin tärkeetä tästä oli mulle oikeesti tullu. Jos keräisin kaikki kyyneleet jotka oon mun selän takia vuodattanu nii ei ois enää juomavedestä pulaa maailmalla. Mutjuu, kaiken sen kuntouttamisen jälkeen mun selkä voi nyt paremmin, tai siis ei se vamma oo parantunu koska se on parantumaTON, mutta haluisin ainakin sanoo et oon oppinu kontrolloimaan sitä. Ja hyppääminen ja juoksu ei satu!! Pahinta on jos pitää seistä pitkiä aikoja, sillon oireet on ehkä pahimmat mut ne on sit ihan eri yhteyksissä ku reeneissä.

 Vaikka mulla on ollu vaikeeta mun selän kaa niin en mä oo luovuttanu :) Tässä myös pari kuvaa jotka liittyy tavallaan kaikki siihen. Jouluna 2011 hankin tatuoinnin mun selkävamman kohalle koska tatuoinnillahan pitää aina olla se tarkotus eiks niin! Niin siis kyseessä oli vaan aurinkotatska mut harva tiesi miks se oli just alaselässä. Nyt se on tietty jos haalistunu pois mut se on silti siellä :) Toi eka kuva kuvaa ihan mun yleisiä fiiliksiä selän osalta ja vika on mun ekoista SM-kisoista.

Mullon ihan sairaasti ihania muistoja yleisurheilusta. Sooo many! Ekana nousee mieleen kaikki Vattenfall-kisojen osakilpailut ja finaalit varsinkin! Se on siis seurakilpailu ja finaaliin päässeet pääsee seuraan Helsingin stadionille Suomi-Ruotsi ottelua!! Ne oli ihan parhaita kisamatkoja seuran kanssa ja vieläkin hymyilyttää kun muistelee. Tietenkin myös kaikki SM-viestit, varsinkin Pedersören jotka oli siis mun ensimmäiset. Kaikki leirit on ollu kans ihan huippuja! Sitten on paljon yksittäisiä onnistuneita kisoja ja ihania ihmisiä, paljon tää harrastus on mulle tähän mennessä jo antanut :`) Huonoja muistoja ei tuu ees mieleen, en oo ikinä oikee ollu huono häviäjä, jos on menny huonosti nii sit oon vaan ollu hetken pettyny itteeni ja sit toipunu :P Tai no, viime kesän SM-eissä en ollut niin vähän pettyny xD Mut se oli eri asia koska meni oikeesti tosi surkeesti. Se on pahinta kun menee tosi huonosti ja tietää kuinka paljon parempaan ois kuitenkin pystyny. Sen pettymyksen tunteen unohtaa kuitenkin kun seuraavan kerran ylittää omat odotukset! Yu on niin täynnä erilaisia tunteita ja se on just niin parasta.

En tajua ihmisiä jotka ei harrasta mitään urheilua, mää en pystyis elään ilman treenejä! Voi kuulostaa kliseeltä mut niiden avulla mää puran kaikkia negatiivisia asioita ja rääkkään itseäni vaan jotta saan sen after workout fiiliksen :) Jos on huono päivä ja päässä pyörii vaa ne elämän kurjimmat jutut nii reenaaminen auttaa mua. Se myös antaa mulle luvan syödä xD Jos en urheilis, olisin varmaankin aika lihava, koska syön tosi paljon, ruokaruokaa ja herkkuja. En oo enään pitkään aikaan ollu alipainoinen ja en ota mitään stressiä mun painosta. En ikinä oo käyny omasta tahdosta vaa´alla koska tiiän ettei mun tarvi. Jos ihminen voi hyvin niin sillon on oikeenkokoinen, se pitäis kaikkien tyttöjen oppia :) Muistan kun mulle tuli anonyymejen kommentteja et oon lihonu ja olin ihan #longhairdontcare xD Oon ilonen etten oo enää laihuliini ja et mulle on tullu lihastakin! Sitäkin mä rakastan treenaamisessa että tietää ettei se oo ainoastaan hyväks vaan sun kropan sisä-, vaan myös ulkopuolelle. Mun unelmakroppa ois just semmonen lihaksikas ja kiinteä, mut kuitenkin myös naisellinen! Musta tytöille ei sovi mitkään järjettömät habat ja pidän mun omista käsistä just tällasina vaikka ne on vähän ohuet. Mun balettiope sano aina et mulla on ballerinan kädet haha..

Pituushypyn lisäks tykkään juosta kaikkia matkoja100m-300m. Aitoja en oo saanu ton selän takia juosta mikä on tosi harmi, koska aitominen on tosi kivaa. Mut oon myös toivoton kohelo et ehkä on hyvä et keskityn näihin sileisiin nii  on huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia kompastua johonkin :D Tänä vuonna vaihdoin seuraa Tampereen Pyrintöön ja alotin myös sellasen kunnollisen voimaharjottelun. Äiti pelkää aina mun selän puolesta mut musta on himo kivaa alkaa nostaa omaa painoaan kyykyissä! Treenaan aika lailla sen 6 kertaa viikossa, kevyeillä viikoilla 4-5. YUssa on kaks kisakautta, ei niin tärkeä hallikausi ja sit kauden pääkausi kesällä. Treenausta on oikeestaan ympäri vuoden ja SM-kisat, monen urheilijan tärkeimmät kisat, sijoittuu yleensä ihan kesän loppuun.

Oon treenannu aika monessa porukassa ja aika monella eritavalla, ja nyt viimesimmät pari vuotta aika tiiviisti Annin kaa. Treenaaminen Annin kaa on vaan parasta ja meistä on kans sen kautta tullu tosi läheisiä. Tosi! Joulun jälkeen kuitenkin kävi pikku onnettomuus ja nyt Anni viettää yli vuoden yleisurheilukieltoa. Mua niin harmittaa Annin puolesta mut oon yrittäny olla sen tukena ja kyllä se viä tulee hyppään kolmiloikkaa!! Oon vaa joutunu reenaan noin puolet reeneistä yksin mikä ei ihan joka päivä oo se houkuttavin vaihtoehto. Se on kuitenkin vaa toivottavasti kasvattanu mun motivaatioo :) Koulun loppuessa me lähetään mää, Anni, Merika ja meijän valmentaja Mallorcalle treenileirille jota odotan jo niin innolla! Anni siis kuntouttaa lähinnä jalkojaan mut ainakin sekin saa vähä motia siihen hommaan :)) En oo ite ollu koskaan ulkomailla treenaamisen merkeissä joten toooosi innolla odotan.

Mää en oikeen osaa sanoo jos joku kysyy et "ooksää hyvä yleisurheilussa". Se on ehkä ärsyttävin kysymys mitä joku voi kysyä. En mä oikeestaan pidä itteeni hyvänä mut sit kun sanon et oon melkein sen 5 ja puoli metriä hypänny nii kyllä ihmiset ehkä vähän on sillee oho, ja jos oikein miettii nii kyll mä itsekin pidän sitä ihan hyvänä tuloksena. On tietysti myös jonkin verran mun ikäsiä jotka on hypänny enemmän mut en mä vertaa itteeni niihin :D Kuulostaa varmaan hassulta mut niin se on. Ja oon tosi motivoitunu mun lajiin ja tiiän et tuun kehittyyn siinä vielä paljon toivottavasti.  Aina kun mä nään hiekkakasan kentällä nii oon ihan joo tässon mun hoodit xD Haha.

Voisin vielä jatkaakin mut tässä nyt mun ajatuksia mun harrastuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Kysykää toki lisää jos jäi jotain mieleen. Toivottavasti tykkäsitte! :*
                           

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA :)